#17: Kim | 24831

Hassua, että maailma pyörii tällä tavalla.

Mä en harrasta alkoholin juomista mitenkään kovin paljon - okei, nää on mun tokat kännit. Okei, tämä on noloa, mutta mua naurattaa aivan törkeästi - mä en edes tiedä, paljonko mä olen juonut, mutta mua naurattaa liian paljon, niin paljon, että mä en meinaa pysyä pystyssä.

"Kim", mä kuulen miten joku huhuilee mua, kuka huhuilee ja varmastiko se huhuilee mua? Mä käännyn ympäri, joudun ottamaan pari tukiaskelta pitääkseni tasapainoni, mutta onnistun lopulta - mä olen paras. Mua naurattaa taas liikaa, okei, tää ei ole enää kovinkaan hauskaa. Mä katson pitkään, tarkentelen katsettani, ja tajuan sitten, että perkele, se on Kata, joka mua kohti tulee, kädet ojossa.
"Kim, ootko sä lähdössä kotiin jo?" se kysyy, ottaa musta tukea ja meinaa kaataa mutkin. Mä lupaan mielessäni itselleni, etten enää ikinä osallistu tällaisiin viinanhuuruisiin teinibileisiin - täällä saa oikeasti pelätä henkensä puolesta, kun nämä kaikki paskat kaatuvat päälle. Teinipaskat yrittävät teilata mut ihan huvikseen, ja ne ovat niin päissään, että oikeasti tekisivätkin sen, jos tajuaisivat. Mikäs siinä. Musta tuntuu, että nämä kukaan eivät koskaan pitäneet musta, mutta ei se mitään. Paranoia alkaa käydä päälle, niin kuin viimeksikin kun mä olin kännissä. Miten olisi, mä en enää koskaan juo? Nyt mulla alkaa olla paha olo.
"En mä ole", mä tajuan vastata kun Kata katsoo mua odottavasti, pää kallellaan ja vaaleat hiukset puoliksi naamalla, sen huolellisesti tupeeratut hiukset ovat päässeet lytistymään, ai jai, Kata, nyt ei ole tukka hyvin. Tukka huonosti, kaikki huonosti, eikö niin? Itke, lissu, itke. "Tupakalle mä olin menossa."
"Ai poltatko sä?"
"No jos sä tarjoat", mä nauran ja kohotan sille kulmiani.
"Jos sä suutelet mua", se sanoo.
"Häh", mä hämmennyn, "ai suutelen sua? Niin ku tupakasta?"
"Joo", Kata sanoo ja astuu musta askeleen taaksepäin, okei, se on vielä pahemmassa humalassa kuin minä, se on jo aika paha. Tuo tulee oksentamaan vielä jossain vaiheessa tätä iltaa, sanokaa mun sanoneen. "Katos", se sanoo, ja se nostaa etusormensa pystyyn, "mä olen joutunut antamaan tästä askista hakuja kaksi euroa, eli yks tupakka kallistui kolmasosalla." Onkohan näin, mä mietin, mutta en kyseenalaista. "Joten, mun on pakko saada jotain korvaavaa tästä takaisin, ettei mulle tule paha mieli?"
"Mut en mä voi", mä sanon oikeasti hämmentyneenä, "mulla on Ruska."
"Mitä, ruska? Ruska on mennyt jo, sehän on se Lapissa se -"
"Ei kun Ruska! Ruska on tyttö, se on mun naapuri, se on ihan vitun seksikäs", mä sanon ja mä voin melkein tuntea, miten un silmiin syttyy sellainen samanlainen kaihoisa ilme kuin aina kännissä... okei, viimeksi mä ajattelin Amandaa. Nyt. Ei. Amandaa. Mä en halua pilata iltaani, koska mulla on ihan suhteellisen hauskaa täällä teinibileissä kännisten teinien keskellä juomassa itsekin kännejä. "Se on niiiin helvetin pantava, mä niin panisin sitä... ja mä melkein seurustelen sen kanssa! Joten mä en voi suudella sua."
"Et oo tosissas", Kata äsähtää ja pyöräyttää silmiään, se heristelee etusormeaan mun naaman edessä ja mä pelkään, että se tökkää mua sillä silmään kun tuolla tavalla huitoo. "Oikeesti muka?"
"Joo joo. Se tykkää musta ja mä tykkään siitä, yksinkertaista, rakas."
"Aika noloa. Mut miten vaan", se sanoo. "Jos sä et sit halua tupakkaa, niin..."
"Okei", mä sanon kimpaantuen, tartun sitä takaraivosta ja suutelen sitä, oikein kielen kanssa, okei, alkoholin kanssa tämä on melkoisen vaikeaa, koska mä oikeasti haparoin aika pahasti ja voi perkele. Okei, Kata haparoi pahemmin, että ei siinä silleen mitään - se on kuitenkin pahemmassa kunnossa kun minä.
"Tosta hyvästä saat vaikka kaks", Kata sanoo ja virnistää, se kaivaa valkoisen toppinsa alta mustista, paidasta läpi näkyvistä rintaliiveistään askin vaaleanvihreää Pall Mallia, mä en tupakoi paljon paskaakaan joten mulla ei periaatteessa ole mitään väliä, mitä mä poltan - okei, punaista mä en pysty polttamaan, mutta muuten aivan sama, ei mua kiinnosta muuten. Se heiluttaa askia mun nenän edessä ja käskee seurata mua kuistille, jossa on lasiset seinät, jotka pitävät yllättävän hyvin kylmän ulkopuolella. Kata ei välitä siitä, suuttuvatko Akselin porukat jos niiden kuistilla polttaa, vaan istuu keskelle lattiaa risti-istuntaan välittämättä siitä, että sillä on päällään aivan törkeän lyhyt hame ja mä näkisin kaiken sen hameen alla olevan, sen alushousut (jos sillä edes niitä on, Kata on mun tuttujen keskuudessa tunnettu siitä että sillä harvemmin on päällään sellaista turhaketta kuin alushousut) ja kaiken muun, jos mä vain haluaisin nähdä, mutta kas kun en halua, mua ei sinänsä kiinnosta. Mä en halua nähdä sen... yäh, mä en edes halua ajatella sitä sanaa, mulla menee kylmänväreet pitkin selkää, mutta onneksi Kata ojentaa mulle tupakan ja sytkärin, käskee mun sytyttää omansakin siinä samalla, koska se ei kuulemma saa sytkäriä toimimaan. Mä sytytän omani ja sitten Katan tupakan, ja se on iloinen, mäkin olen iloinen, koska hei, mulla on tupakkaa, joten mitä mulla on vinguttavaa? Kaikki on oikein hienoa, jee, elämä on upeaa koska mä olen humalassa ja mulla on tupakkaa.

"Arvaa mitä", mä kysyn, kun me enemmän tai vähemmän huojuen poltetaan tupakoitamme.
"No?" se kysyy laiskasti, laskee kätensä paljaalle reidelleen - nainen, nyt on joulukuu. Nää on pikkujoulut. Miksi sulla ei ole vaatteita päällä?
"No sitä mä vaan, et mä haluun mennä kotiin."
"Älä mee", tyttö sanoo, "oikeesti, se ois paljon kivempaa jos sä olisit täällä vielä... sä oot paljon kivempi kun kukaan noista muista jätkistä tuolla", se sanoo ja hymyilee mulle kohottaen kulmiaan sillä tavalla kuin se hymyilee aina kaikille miessukupuolen edustajille, okei, no, mikäs siinä. No niin, nyt se alkaa. "Mä haluisin olla sun kanssa", se sammaltaa ja laskee kätensä mun reidelle, "mä voisin mitä vaan."
"Toi ei toimi kun sä oot kännissä", mä huomautan, okei, musta tuntuu että mä sammallan itsekin enemmän tai vähemmän, mutta aivan sama. "Niin että tuota, jos sä kokeilisit vaikka selvänä uudestaan? Miten ois?"
"Eikä kun mä haluan sut nyt", se sanoo. "Tää ei toistu tää tarjous."
"Hei hyi saatana, tarjoatsä itseäsi mulle tai jotain?" mä kysyn ja värähdän inhosta, mä vedän pitkät sauhut tupakastani ihan vain että saisin sen poltettua mahdollisimman nopeasti, niin että pääsisin pois tästä tilanteesta, mua alkaa pikku hiljaa vähän ahdistaa tää tilanne, mä en kovinkaan paljon nauti tästä.
"Oonks mä hyi saatana, ootko sä joku homo vai?" se haluaa tietää ja kikattaa pienesti ja raivostuttavasti.
"En mä ole homo", mä närkästyn, "en todellakaan ole! Mulla on Ruska, mä en haluu sua!"
"Ei sen tarvii tietää", Kata sanoo ja kohottaa kulmiaan taas, ne ovat ihan liian mustat, mä huomaan. Mikäs siinä.
"Ei mutta mä lähden nyt kotiin, mä lähen itse asiassa Ruskan luo", mä sanon, "sä olit mulle velkaa toisen röökin." Mä tumppaan tupakkani lautalattiaan ja muistutan itselleni, että jos huomenna joku kysyy jotain, se en ollut minä vaan joku paskiainen, jolla ei ollut nimeä eikä kasvoja. Hassua, että mä tein niin ja silti tajuan että niin ei saisi tehdä, aika jännä ilmiö, näin ohimennen mainittuna. Kata nurisee vastaan mutta ojentaa kuitenkin mulle sen mun röökin, ja mä pyydän siltä sytkäriä lainaksi, se saisi sen maanantaina koulussa takaisin jos haluaisi, se ojentaa senkin, ei varmastikaan tajua omistavansa vain yhden sytkärin - no jaa, ihan sama, kyllä se jostain nyt tulta sentään löytää. Aivan sama. Mä nousen ylös ja lähden eteiseen etsimään jostain omia kenkiäni, löydän ne lopulta ja vedän jotenkuten jalkaani, no niin, mulla on kengät, mulla on huppari ja yksi tupakka, mitä muuta sitä mies voisikaan toivoa? Tai siis. Miten oli?

Akselilta on meille vajaa kilometri, mä kävelen hyväntuulisena kotiinpäin enkä välitä siitä, että mun kulkuni on totaalisen epävarmaa, mä kaadun kaksi kertaa suoraan naamalleni mutta ketä kiinnostaa, ei se sattunut. Kai? Ihan sama, ei haittaa. Mä hymyilen leveästi vastaan tuleville muutamalle ihmiselle, yksi pariskunta mutisee että olisiko lastensuojeluilmoitus paikallaan, ja mä hymyilen sille kauniisti ja vilautan keskisormeani - paitsi että näytän sittenkin etusormea. No jaa, ei se haittaa, kai se silti tajusi mitä mä sillä ajoin takaa, tai jotain? Ei se varmaan ollut ihan tyhmä muija, varmasti tajusi kyllä. Miten vain.

Mä en edes ylläty, kun näen Ruskan istumassa taas mattotelineellä. Mä sytytän vähän matkan päässä tupakan, se ei näytä huomanneen mua, ja tungen sitten keltaista Coltia taskuuni samalla kun hiivin lähemmäs sitä.

"Kim", se sanoo ja kääntää päätään mua kohti. "Mistä lähtien sä oot polttanut?"
"Moi sullekin", mä sanon. "Tästä lähtien."
"Älä ala polttaa, se tuhoaa keuhkot", se sanoo pitkästyneen opettavaisesti. "Mihin sä olet menossa?"
"Mihin itse?"
"Hengailen vain täällä."
"Mä oon menossa kotiin. Sopiiko jos mä jään hengailemaan sun kanssa tänne?"
"Toki", se sanoo ja hymyilee mulle nätisti.

"Kuinka humalassa sä oot?" Ruska kysyy jonkin ajan hiljaisuuden jälkeen.
"Ai kuinka niin?" mä kysyn, okei, nyt en tajunnut.
"No näkeehän sen nyt susta että sä oot aika helvetin humalassa", Ruska toteaa, "niin että paljon sä olet juonut?"
"Mä en tiedä... en mä oo kännissä!"
"Sä sammallat aika pahasti."
"Ai jaa."
"Joo."

"Arvaa mitä Kim?"
"No?"
"Sun tupakka, se..."
"Se? Pitäiskö mun heittää se pois?" mä huolestun, ei kai? Mä haluan polttaa tämän loppuun, mä niin vannon että rupean polttamaan vaaleanvihreää Pall Mallia! Mä vannon.
"Se tuoksuu aika hiton seksikkäältä."
"Ai häh?"
"Niin että se tuoksuu seksikkäältä", Ruska sanoo, ihan kuin puhuisi päivän säästä.
"Ai jaa. No, öö, kiva kai sitten?"
"Joo."
"Saanko mä suudella sua?" mä paukautan samalla tavalla kun Kata mulle tässä jossain vaiheessa iltaa, en mä enää tiedä paljonko siitä on aikaa.
"Ai mitä?" Ruska hätkähtää, "mitä hittoa sä just sanoit?"
"Että saanko mä suudella sua?" mä toistan hitaasti ja selkeästi, tai niin selkeästi kuin mahdollista.
"Suudella - mua? Miksi?"
"Koska mä tykkään susta aivan helvetisti, sä olet siistein tyttö jonka mä oon ikinä tavannut -"
"Muuten hyvä, mutta mä oon poika."
"Ai häh", mä sanon ja onnistun humalastani huolimatta peittämään failini, "ai, enkö mä sanonut sitten niin?"
"Sä sanoit että mä oon tyttö."
"No mä kyllä tarkoitin poika", mä väitän kivenkovaan. "Aivan varmasti tarkoitin."
"Niin tiesithän sä että mä olen poika enkä tyttö?"
"Tiesin tiesin", mä väitän. "Kyllä mä tiesin, että sä oot poika. Mutta mä haluun silti suudella sua. Mä oon kai sit homo."
"Tai bi", Ruska huomauttaa.
"Bisse. Kaljaa, kelpaisi kyllä", mä haaveilen. "Joo mutta, mä haluan suudella sua!"
"Okei, no suutele sitten."

Ruskan kasvot ovat ihan kylmät, kun mä painan käteni sen niskaan ja vedän sitä lähemmäs itseäni, painan huuleni sen jääkylmille huulille. Se ei tunnu oikeastaan miltään, se on ihan suht pehmeähuulinen, ei mitenkään erityinen, vau, kuulostinpa mä analyyttiseltä - olettaen että analyyttinen tarkoittaa sitä mitä mä tarkoitin. Kännissä olen tietosanakirja tai jotain, mutta aivan sama. Mä nojaudun halaamaan Ruskaa suudelman lomasta, se kiertää kätensä mun ympärille, mutta sitten kun mä alan huojua aika pahasti, se vetää mut puoliksi syliinsä.

"Nyt tää taitaa lähteä nukkumaan", se sanoo ja tarkoittaa ilmeisesti mua. Oho.