#31: Kim | 43643

Iskä tai Carolina ei ole kotona, mä sanoin iskälle, että niiden pitäisi kadota johonkin muutamaksi tunniksi. Syytä kysyttäessä mä iskin mahdollisimman härskisti silmää ja sanoin, että Ruska on tulossa tänne, mä en olisi ikinä uskonut tekeväni niin, ja iskä lupasi että ne lähtisivät johonkin pois täältä ja olisivat aamuun asti jossain muualla. Mä en olisi ikinä oikeasti kuvitellut vihjailevani isälleni, että haluan pitää meidän kämpän tyhjänä vain siksi, että haluan harrastaa seksiä poikaystäväni kanssa - mitä mä muuten ihan ohimennen en ole tekemässä, ei pelkoa - mutta niin mä vain juuri äsken tein, joten mikäs siinä. Ei kai siinä mitään pahaa ole, eh?

Ai hitto että mä olen romanttinen luonne, tai jotain. Mä tiedän kyllä, että Ruska on vahvasti joulua vastaan, mutta mitä mä siitä välitän, mä halusin ostaa sille joululahjan. Mä kihisen innosta, kun kello alkaa käydä kuutta, no niin, lopultakin, on tätä odotettukin. Mä jätän Ruskan paketin huolellisesti sohvapöydälle, asettelen sen vähän vinoon, ja voi perkele, mua alkaa itseänikin ärsyttää tämä mun touhuni. Okei joo, onhan tämä ihan kivaa joo, mutta ei mun tarvitse olla niin innoissani ihan vain siksi, että mulla on Ruskalle aika hiton mahtava lahja. Okei, en mä siitä mahtavasta tiedä, mutta ainakin omaperäinen. Tai jotain. Mä tiedän kyllä aika hiton mahtavasti, että Ruska tulee luultavasti nauramaan mulle päin naamaa kun mä annan tämän sille, mutta ei mua kiinnosta paskan vertaa, koska no hei, mä sentään ajattelin sitä, kun tilasin iskän luottokortti toisessa kädessä näitä netistä. Mulla oli jopa lupa tähän koko touhuun, tosin iskä ei käsittänyt lainkaan, miksi hitossa mä halusin tilata näitä Ruskalle - se tietää ihan yhtä hyvin kuin mäkin, että kukaan, mä toistan, [i]kukaan[/i] täysjärkinen miespuolinen ihminen ei voisi innostua tästä. Sille mä kuitenkin sanoin, että tää on sisäpiirivitsi, ja se totesi, että aika kallis sellainen. Mitä tahansa, iskä on aika hiton paljon mulle velkaa viimeisimmästä tempauksestaan. Okei joo, ne yrittävät vain löytää omakotitalon toiselta puolelta kaupunkia, mutta mä en halua muuttaa sinne - mä haluan asua täällä, Ruskan kanssa samassa talossa, niin että voin halutessani vaikka hitto soikoon sukkasillani juosta sen luokse, jos ikävä yllättää. Niinpä mä vain mulkoilin isää aika hiton pahasti kun pyysin sen luottokorttia lainaan, eikä se voinut olla antamatta sitä. Pappa betalar ja sitä rataa. Moi, mä olen Kim, ja tykkään olla normaali.

Mä hyppään ylös sohvasta, kun Ruska lopultakin soittaa ovikelloa, pari minuuttia ennen kuutta. Se näyttää ihan yhtä hyvältä kuin aina, sillä on päässään pipo, jota se ei tarvitsisi, ja sen hiukset ovat naamalla niin, että se näyttää ihan emolta - sen hiusten pitäisi olla vain mustat tuohon päälle, niin hyvä olisi, ja sen punamustaruudullinen kauluspaita on auki, sen alla on musta t-paita. Mä kumarrun suutelemaan poikaa huulille ennen kuin päästän sen sisään, sillä ei ole kenkiä jalassaan, pelkät villasukat, jotka ovat nekin vain lavasteet. Lumi, joka satoi sinä samana päivänä kun mun isä ja Carolina ilmoittivat menevänsä naimisiin, jäi maahan pysyvästi, ja niinpä Ruska on päättänyt esittää, että sitäkin paleltaisi. Ihan kuin sitä voisi ikinä palella.

"Mulla on sulle joululahja", mä sanon jännittyneenä, Ruska katsoo mua suu mutrussa.
"Mähän kielsin", se muistuttaa. "Ei sun pitänyt."
"No mutta kun mä löysin nää, mä en voinut vastustaa niitä", mä virnistän sille, ja se katsoo mua kulmat kurtussa.
"Haluanko mä tietää?"
"Haluat, ehdottomasti. Tuu." Mä tartun poikaa kädestä ja vedän sen olohuoneeseen, istutan sohvalle ja työnnän sille paketin käteen. Se katsoo suhteellisen korkeaa ja painavaa pakettia kulmat tällä kertaa kohollaan. "Avaa se nyt", mä hoputan, "no niin, ei oo koko iltaa aikaa sille!" Ruska alkaa hitaasti vetää punaista lahjanauhaa auki, mä tiedän, että se saisi ne nauhat poikki kahdella sormella jos haluaisi, mutta niin vain se availee nauhoja oikein mahdollisimman siististi, ja mun tekisi mieli hoputtaa sitä, mutta en hoputa. Se availee pakettiaan ja saa lopulta paperit pois.

"Mitä vittua", Ruskalta pääsee, kun se näkee, mitä paketissa on. "Kim... mitä tää on?"
"Ne on deluxe editionit kaikista", mä sanon ylpeänä itseeni. "Siinä Epäilykessä on Bellan kihlasormuskin mukana. Ja mä ostan sulle sen Aamunkoin molemmat osat, kunhan ne tulee DVD:lle."
"Et oo tosissas", Ruska nauraa ja levittelee käsissään kaikkia suhteellisen paksuja laatikoita, deluxe editioneita kaikista Houkutus-saagan elokuvista. "Kim, et sä voi olla tosissas..."
"No olen!"
"Voi jeesus, kiitos", Ruska nauraa. "Näillä mä viihdyn ainakin kolme päivää kotona", se sanoo edelleen nauraen, "voi jeesus, Kim, kiitos."
"Voi, ole hyvä", mä sanon omahyväisenä siitä, että ostin sille niin mahtavan lahjan. Mitä siitä, että ne maksoivat yhteensä melkein sataviisikymmentä euroa, isän rahoja ne kuitenkin olivat niin ketä kiinnostaa. Ruska työntää ne edelleen nauraen takaisin sohvapöydälle, johon se asetteli aiemmin jo lahjapaperin ja lahjanauhan. Sitten se nousee ylös, tulee mun luokse, se painaa kylmät kätensä mun vähän kuumottaville poskille ja kurkottaa suutelemaan mua, mä tulen sitä vastaan ja annan sen painaa itseni istualleni yhteen nojatuoliin, se tulee itse perässä ja istuu melkoisen vaikeasti hajareisin mun syliini, suutelee mua aika hiton kovaa, niin kovaa etten mä edes tajua, miten kamalan kylmiltä sen huulet tuntuvat mun huuliani vasten. Se lähtee kuljettamaan huuliaan pitkin mun kaulaa, eikä mulle tule mieleenkään, että se voisi purra mua tai tehdä mulle mitään pahaa, se painaa helliä suukkoja pitkin mun kaulaani ja saa mut kiemurtelemaan sillä. Tää on jotain ihan erilaista kuin koskaan ennen meillä on ollut, tää on paljon tiiviimpää ja intiimimpää ja mitä tahansa, Ruskan huulet tuntuvat nyt mun solisluilla ja se suutelee ihoa niiden päällä aivan hellästi, ja mä en tajua yhtään, miten joku voi tuntua mitenkään niiin hyvältä. Elämässä oppii joka päivä uusia asioita, ja mä opin tänään sen, että helvetti soikoon, tuo poika tuossa, mun sylissäni, joka vetää mun paidan kaula-aukkoa alaspäin että saa jaettua melkein jääkylmiä suudelmia mun solisluille, on aivan törkeän hyvä tässä, ja aivan törkeän haluttava. Mua vituttaa hetken aikaa, että me ei voida tehdä keskenämme mitään suutelua ja jonkinasteista hiplailua lukuun ottamatta, mutta aivan sama, tämä on riittävän täydellistä, Ruskan huulet mun ihollani on riittävän täydellistä pitämään mut kasassa ainakin jonkin aikaa. Mä en tiedä, miten tämä toimii tulevaisuudessa, mä en tiedä tuleeko joskus sellainen hetki, että mä, tai Ruska, tai molemmat, halutaan viedä tää vielä pidemmälle, mutta se on sen ajan murhe. Okei, on se ehkä vähän tämänkin ajan murhe, koska mä haluan Ruskaa aivan helvetin paljon juuri nyt - mä vain... no niin, mä haluan Ruskaa.

Ruskan ääni kuulostaa melko epätasaiselta, kun se puhuu mulle. Mä en saa tarkalleen selvää sen sanoista, koska juuri silloin sen käsi sattuu - vahingossa tai tahallaan, mä en tiedä - painumaan mun jalkovälin päälle, melkein kovaa, ja mun huulilta karkaa sellainen huokaus, että ei pornommasta väliä. Mä joudun pyytämään Ruskaa toistamaan, mutta se ei toista, eikä siitä varmaan olisikaan mitään hyötyä - se nostaa kasvonsa kohti mun korvaa, se puhaltaa aivan hellästi mun korvaan ja saa mut kiemurtelemaan sillä, mä en edes tiennyt, että se voisi tuntua noin hyvältä, että joku puhaltaa korvaan. Mä en tiedä, mitä mä teen, mä vain vedän Ruskan kylmiä kasvoja lähemmäksi omiani, vedän sen huulet huulilleni välittämättä paljon paskaakaan pojan ihon kylmyydestä, mä sivelen sormillani sen pehmeitä poskia ja mä en tiedä, mä vain haluaisin pojan farkkujeni sisään. Tää on aika helvetin omituinen tunne, mä en ole about ikinä halunnut ketään mun farkkujen sisään näin paljon - ottaen huomioon, että mä halusin aina Amandan farkkujen sisään enkä sitä omieni sisään. Mä kuiskaan ihan hiljaa pyynnön Ruskalle, mutta se pudistaa päätään.

"Ei olis kovin mukavaa, että olis paleltumia... siellä", se sanoo häveliäästi ja mun tekee mieli nauraa sille päin naamaa, että ai oikein siellä, voi ei.
"Aivan vitun sama mulle", mä mutisen. "Paleltumat paranee ajan kanssa, mutta Ruska, voi vittu, mä haluan sua."
"En mä voi", se vastustelee, "en mä voi, sä palellut ja sitten se tippuu irti ja se on mun vika -"
"Voi vittu", mä puuskahdan naurunsekaisesti ja aika hiton hengästyneenä, "et sä nyt varmaan oo tosissas?"
"No valitettavasti olen", se vastaa nyrpeänä. "En mä sille mitään voi, että niin se asia vain sattuu olemaan."
"Ei sitten", mä mutisen.
"Anna mä katson sua", se sanoo mun huulia vasten. "Anna mä katson sun kasvoja kun sä... vedät käteen." Vau, ensimmäinen yhtään rivo ilmaus, jonka see on sanonut.
"En mä oikein tiedä", mä epäröin, mutta sitten Ruska keksii taas puhaltaa mun korvaan, enkä mä tajua edes miten se voi puhaltaa ottaen huomioon että sillä ei ole hengitystä, mutta niin vain se puhaltaa mun korvaani ja saa mut kiemurtelemaan farkuissani, joissa olo alkaa olla vähän turhan tukalaa.
"Anna mä katson sua kun sä kosket itseäsi", Ruska kuiskaa mun korvaan ja puhaltaa taas mun korvaan ihan hellästi. "Kiltti."
"Mut -"
"Kim, kiltti", Ruska huokaa, "kiltti, Kim. Anna mä katson sua."
"Okei", mä sanon ja heitän kaiken lopun mistään välittämisen vittuun - anteeksi, kaiken muun välittämisen kuin Ruskasta välittämisen. Se vetäytyy kauemmas musta, se on polvillaan mun jalkojen molemmin puolen ja mä katson sitä pää kallellaan kun se tuijottaa mua tiiviisti, mä heitän kaiken ujouden nurkkaan ja annan Ruskan avata farkkujen napin ja vetoketjun ja nostan takamustani, kun Ruska vetää niitä alemmas.



"Vittu", mä kiroan, "mun pitää heittää nää farkut pesuun nyt."
"Ei vielä tarvii", Ruska sanoo ja painautuu lähemmäs mua, jos se olisi ihminen, se vikisisi pahasta asennosta, mutta koska se ei ole, se voi ihan hyvin olla tuossa asennossa vaikka miten pitkiä aikoja. "Oo vain siinä."
"No oliko niin kivaa", mä kysyn nyrpeänä, okei, nyt mua hävettää jonkin verran tuo äskeinen tapaus - mä vain en pystynyt kontrolloimaan itseäni, ja itsekontrollin menettäminen jos joku on paha asia, ainakin jos seurustelee vampyyrin kanssa. Anteeksi, en taida sittenkään seurustella sen kanssa, mutta kaikki kuitenkin tajuaa mitä mä tarkoitin, ainakin luultavasti. Jos ei tajua, on tyhmä.
"Oli se itse asiassa", Ruska kuiskaa mun korvaan. "Enemmän kuin kivaa." Mä värisen miellyttävästi, kun se keksii taas puhaltaa mun korvaani. "Mä ainakin tykkäsin. Sun kasvoista."
"Mitä ihmeellistä mun kasvoissa on", mä tuhahdan, "ei mitään."
"Mutta kun sä teet niin kuin... oota, mä en osaa sanoa tätä suomeksi, mutta niin kuin sex faces siinä, ihan mun edessä, ja voi hitto."
"Ollaan mekin aika säälittäviä."
"No me ollaan, mutta ei se haittaa. Ollaan yhdessä."
"Ollaan yhdessä", mä vahvistan. "Ruska?"
"Joo?"
"Aletaan seurustella."
"No aletaan."

Noinko helppoa se oli? Tätäkö mä olen stressannut ties kuinka pitkään - Ruskan kanssa seurustelemista, ja sitten se vain on että okei, no aletaan sitten seurustella. Miten vain, mä painan raukean suudelman Ruskan huulille, enkä mä voi olla olematta ihan helvetin kiitollinen siitä, että mulla on se. Nyt se on kai virallisesti mun poikaystäväni, tai jotain, eikä musta voi tuntua paljoa tätä paremmalta.