Mä hätkähdän hereille kun puhelin alkaa soittaa vähän My Chemical Romancea, ja mä hyppään pystyyn kun tajuan, että voi vitamiini, kello on kahdeksan ja mun pitäisi olla koulussa kahdenkymmenenviiden minuutin kuluttua. Ruska makoilee mun vieressä kaikessa rauhassa eikä sano mitään.
"Voi perkele, et viittinyt herättää", mä kiroan, "Ruska!"
"No sori", se sanoo, "mut ethän sä ole tänään menossa kouluunkaan?"
"Enkö?" mä hölmistyn.
"Et. Sä sanoit eilen että meet vasta ylihuomenna, et voit näyttää normaalilta."
"Ai. Jaa." Miksi mä en muista tällaista keskustelua?
"Sanoit eilen ennen kun nukahdit. Noin puoli minuuttia ennen sitä."
"Ai, no se selittääkin."
"No niinpä."
Mä valahdan takaisin makaamaan selälleni Ruskan viereen, se vain nauraa mulle kun mä sekoilen tähän malliin ja mä näytän sille kieltä, ilkeä mies. Se kuitenkin kurkottaa suutelemaan mua huulille, ja mä en voi muuta kun mennä mukana suudelmassa, voi jee, mä tykkään Ruskan pussailusta ihan vain vähäsen. Anteeksi nyt, mutta kun, sillä on törkeän kylmät huulet ja... ne tuntuvat kivalta. Muutenkin kuin huulilla. Varsinkin kaulalla.
"Nukuitko hyvin?" se kysyy ja hymyilee mulle nätisti.
"No joo, ihan hyvin."
"Siltä näyttikin. Sua ei ois varmaan saanut hereille, vaikka ois ydinpommi räjähtänyut vieressä."
"Yrititkö?"
"En mä mitään", se virnistää. "En mä koskaan yritä herättää sua."
"Niin varmaan juu et", mä irvistän. "Miksi?"
"Mulle tuli tylsää."
"No voi jee, et yrittänyt sitten kunnolla", mä sanon, "kyllä mut saa hereille ihan helposti, jos yrittää."
"Niin varmaan. Okei, mä yritän ensi yönä sitten paremmin. Paitsi että en, koska jos sä meet ylihuomenna kouluun niin et sä sitten voi valvoa yöllä."
"Ihan hyvin voin", mä intän vastaan, "hei, mä en ole nukkunut tyyliin kahteen vuoteen kunnolla, että ei se tunnu enää missään, jos mä nyt pariin yöhön en nuku kunnolla."
"Niin varmaan hei", Ruska sanoo ja kurtistaa kulmiaan. "Miksi sä et ole nukkunut kahteen vuoteen kunnolla?"
"Unettomuus vaivaa", mä vastaan vältellen, "ei mitään ihmeellistä. Okei, se on kyllä helpottanut jo, mutta siis silti."
"Öö, okei. No mikäs siinä. Ootko sä tehnyt sille mitään? Käynyt lääkärillä tai jotain?"
"Ei unettomuus oo mikään ihmeellinen juttu", mä huomautan, "säkin harrastat sitä ja ihan hyvin näyttää pyyhkivän."
"Sä oot tyhmä", Ruska nauraa ja tulee lähemmäs mua. "Niin tyhmä, ettei susta voi muuta kuin tykätä ihan hitosti liikaa."
"No voi jee, ei se mua haittaa jos sä tykkäät musta, koska mäkin tykkään susta."
"No jaa, niin varmaan." Ruska vaikenee hetkeksi, se näyttää mietiskelevältä, mitähän se miettii?
"Mitä sä mietit?" mä kysyn siltä, se hätkähtää vähän ja näyttää sitten siltä, että päättää, että ei kerro mulle muuta kuin kuolleen ruumiinsa yli, mitä miettii. Paskat. Kuolleen ruumiinsa yli vaikuttaa tässä tilanteessa vähän, tai vähän enemmänkin, tyhmältä, mutta mitä me pienistä.
"En mä mitään ihmeellistä."
"Kerro."
"En."
"Kerro!"
"En mä taida."
"Miksi et muka? Kuitenkin ajattelet jotain rivoa Amandasta ja haluut vaan pois täältä että pääset toteuttamaan ne kuvitelmasi?"
"Mistä vitusta sä tuon revit?"
"No kun se on vampyyri", mä sanon, "eli se voi tehdä sun kanssa mitä vain sä haluat. Tiedätkö? Niin kuin Houkutuksessakin."
"Kim, et oo tosissas", Ruska naurahtaa. "Mistä sä luulet että mä haluaisin tehdä Amandan kanssa yhtään mitään?"
"No kai vampyyritkin on joskus puutteessa?"
"Joo no joo on, mutta miksi sä sotkit tähän Amandan mukaan?"
"No kun sä voit tehdä sen kanssa sellaisia juttuja", mä sanon ja mun poskia kuumottaa aika hitosti liikaa, mä en vain osaa puhua tällaisista asioista Ruskan kanssa. "Niin", mä lisään uhmakkaasti korostaakseni sanojani.
"Miksi mä haluaisin tehdä Amandan kanssa mitään, miksi mä en haluaisi sun kanssa?"
"No haluaisitko sä?" mä kysyn posket hehkuen, eh, voi ei, hyvin menee Kim taas...
"No kyllä mä oikeastaan", Ruska sanoo, ja mä olen varma, että jos sillä olisi verta, sitäkin punastuttaisi. Se kääntää katseensa pois päin musta eikä sano mitään pitkään aikaan, miettii huolellisesti, mitä sanoisi.
"Miksi et sitten tee?" mä kysyn. "Tässä mä oon", mä jatkan ja levittelen käsiäni. "Siitä vaan."
"Kuulostipa oikein hienolta ja siltä että sä olisit siinä mukana ja kaikkea", Ruska irvistää. "Joo, aivan sama. En mä taida kuitenkaan tehdä sun kanssa mitään sellaista."
"Miksi?"
"Mä en halua satuttaa sua. Tai yhtään mitään."
"Voi vittu", mä puuskahdan, "sä olet ihan kuin Edward."
"Edward?"
"Cullen! Houkutuksesta. Ne kirjat kun mä toin sulle. Muistatko?"
"No joo, mutta en mä ole niitä vielä kerennyt lukemaan", Ruska sanoo ja nauraa mulle. "Miten niin mä olen muka Edward?"
"Se sanoo, että se ei voi panna Bellaa, koska se ei halua satuttaa Bellaa."
"Öö, okei. Hyvä tietää sinänsä."
"No eikö olekin. Mutta siis niin. Ei se mua haittaa, jos sä satutat mua." Voi vittu. Mä otan ihan sujuvasti Bellan roolin tässä jutussa, ei mua hävetä ollenkaan eikä mitään.
"Ei", Ruska sanoo. "En mä ala."
"Miksi?"
"Siksi. En mä rupea sitä nyt sulle selittämään."
"Miksi!"
"No vitut, Kim, tajuatko sä, mä olen ihan vitun kylmä."
"No sä olet, mitä väliä?"
"Haluatko sä paleltumia vain siksi että sä makaat mun kanssa?"
"En mä nytkään saanut paleltumia, vaikka makasin sun kanssa?" Samassa sängyssä, heh heh. Kyllä mä tajusin, mitä Ruska tarkoittaa, mä vain en välttämättä halunnut tajuta sitä, koska niin.
"Heko heko, oli hieno juttu. Sä vaan olit siinä peiton sisässä koko yön niin miten sulla voisikaan tulla kylmä."
"No joo, mut silti. Mut ei väkisin."
"Ei niiin. Katotaan myöhemmin."
"Joo. Kunhan sä et kosi mua."
"Mitä?"
"Ei mitään. Ehkä mä voisin lopettaa oman elämäni Houkutukseen vertaamisen."
"Ehkä se olis ihan fiksua", Ruska sanoo ja virnistää.
"Mut Ruska!"
"No?"
"Jos mä en saa sua, niin mä haluan ainakin suudella sua."
"Miten vain", se sanoo vähän marttyyrimaisesti ja kumartuu suutelemaan mua.
Mun pitää hillitä itseni, etten pyydä siltä aikaa ollakseni ihminen, niin kuin Bella tekee Houkutuksessa, mun pitäisi oikeasti lopettaa tämä itseni vertaaminen Bellaan, koska joo, mä en halua olla mikään akuutista järjenpuutteesta kärsivä teinityttö, joka vain huokailee sitä että sen poikaystävä ei halua naida sitä, jollei se suostu sen vaimoksi. Mä siis sanon vain, että mun on pakko päästä suihkuun, ja Ruska sanoo, että okei, siitä vaan. Mä kerään itseni sängystä, oion t-paitaani ennen kuin nousen ylös ja kipaisen nopeasti kylpyhuoneeseen. Iskä ei ole kotona, se sanoi eilen illalla jotain että menee Carolinan luo ja sieltä suoraan duuniin, ja se on siinä, no niin. En mä muuten olisikaan voinut tuoda Ruskaa yöksi meille, koska mun pitää pitää yhtä lailla isällekin pystyssä kulissia, että mä olen ihan maissa ja vaikka mitä koska Amanda, joten jee. Iskä on pysynyt aika lahjakkaasti poissa kotoa viimeiset päivät, koska se ei ilmeisestikään halua katsoa mua, okei, mä ymmärrän kyllä - miten ite kohtelisit poikaas, jonka entinen tyttöystävä kuoli ja josta se nyt sitten angstaa koko ajan, voi ei? Niin. Mä olen ihan iloinen siitä, että saan olla rauhassa, koska yksin kotona ollessani mun ei tarvitse ottaa mitään paineita esittämisestä, koska mun on pakko esittää ihan murheen murtamaa. Kukaan ei saa saada selville sitä, että Amanda ei ollutkaan se, joka löytyi sieltä metsästä pahoin palaneena - kyllä, lehdissä kerrottiin lopultakin siitä, ja myös siitä, että murhaajakin on saatu kiinni, se on tunnustanut kaiken, se sanoo valinneensa uhrinsa ihan sattumanvaraisesti. Mä muistelen juttua, siinä mainittiin se muutaman vuoden takainen murha, kun juuri rippikoulun käynyt joku tyttö kuoli, koska sen murhaaja halusi päästä hoitoon, eikä keksinyt muuta tapaa päästä sinne kuin tappaa joku. Tää mies, joka murhasi Amandaksi luullun tytön tai naisen, halusi katkaisuun ja siksi tappoi sen, ja tajuttuaan mitä teki, se poltteli sitä naapurinsa pihalla niin, ettei sitä tunnistettaisi - ja niin sitä ei tunnistettu, koska sitä luullaan Amandaksi, joka se ei kylläkään ole. Siitä ei saatu sormenjälkiä, ei mitään. Okei, tietenkin mulla on vähän paha mieli sen takia - ei se ole tietenkään kivaa, että joku raukkaparka kuolee eikä saa edes ansaitsemiaan hautajaisia tai mitään, mutta silti - se pelasti juuri Ruskan, Aatun ja luultavasti myös mut, koska me kaikki kolme tiedetään, mitä tapahtui Amandalle. Nyt ne etsivät vielä Ananasta, josta on kuvia suurin piirtein jokaisessa Amandasta kirjoitetussa jutussa, koulukuva ja käsky soittaa poliisin numeroon 02-plaa plaa plaa, jos olet nähnyt sen tai jos tiedät yhtään mitään asiasta. Mä en aio soittaa sinne, vaikka mä tiedän myös Ananaksen kohtalosta. Voi hitto, mä taidan olla nyt rikoskumppani noiden kanssa, koska pimitän poliisilta tietoa. Sinänsä aika hiton siistiä. Tai jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti